Suurissa{0}}puurakenteissa käytetään ensisijaisesti puuta kantavana-materiaalina, jolle on ominaista alhainen-omapaino, korkea lujuus ja hyvä elastisuus. Luonnonmateriaalina puulla on erinomainen veto- ja puristuslujuus pitkin syyä yhdistettynä luontaiseen sitkeyteen. Teräsbetonirakenteisiin verrattuna suuret -puurakenteet vähentävät rakennuksen kuollutta kuormaa ja alentavat siten perustusten kantokykyvaatimuksia. Puulla on myös erinomaiset lämmöneristysominaisuudet, mikä tekee siitä arvokasta sekä perinteisessä että modernissa puuarkkitehtuurissa.
Näiden rakenteiden keskeisiä osia ovat pylväät, palkit, kiinnityspalkit, orret, kattotuolit ja *dougong* (kannatinsarjat), joista jokaisella on erillinen rakenteellinen tehtävä. Pilarit kantavat ensisijaisesti pystysuoraa kuormitusta ja siirtävät ne perustuksiin, kun taas palkit ja sidepalkit tukevat lattia- tai kattokuormia ja siirtävät ne pilareihin. Orret ja kattotuolit muodostavat katon ensisijaisen-kuormitusta kantavan rungon. Perinteisissä puurakenteissa käytetään tyypillisesti puusepäntyötekniikoita,-kuten uurre-ja-tappiliitoksia-komponenttien integroimiseksi yhtenäiseksi rakennejärjestelmäksi, joka kestää muodonmuutoksia.
Toinen suurien{0}}puukomponenttien ominaisuus on niiden tarjoama joustavuus valmistuksen ja asennuksen aikana. Puuta voidaan työstää sahaamalla, höyläämällä ja talttauksella, jolloin komponenttien mittoja ja muotoja voidaan säätää arkkitehtonisten suunnitteluvaatimusten mukaan. Perinteisessä arkkitehtuurissa suurten puukomponenttien valinta ja käsittely riippuvat usein materiaalin erityisominaisuuksista, syykuvioista ja puun luonnollisista vioista, mikä asettaa korkeat vaatimukset puusepän taidolle ja kokemukselle. Sen sijaan nykyaikaiset puurakenteet luottavat yhä enemmän mekaaniseen käsittelyyn ja standardoituun tuotantoon, mikä johtaa komponenttien valmistuksen tarkkuuteen ja rakentamisen tehokkuuden paranemiseen.